WHO:n digitaalisen terveyden arviointikehys

Maailman terveysjärjestö (WHO) julkaisee joukon ohjeistuksia digitaalisen terveydenhuollon interventioiden arvioimiseksi ennen kansallisen mittakaavan käyttöönottoa, sen aikana ja sen jälkeen, kattaen seuranta- ja arviointimenetelmät, interventiotyyppien standardiluokituksen ja työkalupakit sen arvioimiseksi, onko digitaalisen terveydenhuollon ohjelma valmis laajennettavaksi — erityisen ja johdonmukaisen painotuksen ollessa tasa-arvossa, toteutettavuudessa ja turvallisuudessa, mikä heijastaa WHO:n tehtävää suojella väestön terveyttä maissa, joiden digitaalinen ja terveydenhuoltojärjestelmän infrastruktuuri on hyvin erilainen. Toisin kuin yksittäinen nimetty tarkistuslista, tämä on parempi ymmärtää johdonmukaisena WHO:n julkaisujen perheenä, johon kansallista tai alueellista digitaalisen terveydenhuollon käyttöönottoa arvioivat organisaatiot tyypillisesti nojaavat yhdessä.

Miksi tämä on tärkeää

Digitaalisen terveydenhuollon interventio, joka toimii hyvin hyvin resursoidussa pilottiympäristössä, voi epäonnistua tai aiheuttaa aktiivisesti haittaa, kun se otetaan käyttöön kansallisesti väestöissä, joiden yhteyksien, digitaalisen lukutaidon, kielen ja terveydenhuoltojärjestelmän kapasiteetin tasot poikkeavat selvästi toisistaan — mikä on juuri se aukko, jonka sulkemiseksi WHO:n ohjeistus on olemassa, sillä WHO:n ydintehtävä on väestön terveyden tasa-arvo hyvin epätasaisesti resursoitujen jäsenvaltioiden välillä, ei minkään yksittäisen terveydenhuoltojärjestelmän tai toimittajan etu. WHO:n kehystys käsittelee myös turvallisuutta ja toteutettavuutta portinvartijakriteereinä, ei jälkikäteen arvioitavina lisinä sen jälkeen, kun interventio jo toimii: digitaalisen terveydenhuollon työkalusta on osoitettava, ettei se pahenna eriarvoisuutta tai tuo uutta turvallisuusriskiä, ennen kuin laajentamista harkitaan, eikä pelkästään osoitettava sen olevan vaikuttava kokonaisuutena. Minkä tahansa organisaation, joka suunnittelee kansallista tai usean maan digitaalisen terveydenhuollon käyttöönottoa, arvioinnin kohdistaminen WHO:n ohjeistukseen on usein myös käytännön välttämättömyys, koska se on viitekehys, johon terveysministeriöt ja monenväliset rahoittajat todennäköisimmin viittaavat tai jota ne vaativat.

Miten sitä sovelletaan

WHO:n ohjeistusta sovelletaan useissa toisiinsa liittyvissä
arviointitoiminnoissa, ei yhtenä pisteytettynä tarkistuslistana:

Luokittelu           — intervention luokittelu WHO:n Classification
                        of Digital Health Interventions -luokituksen
                        mukaan, jotta varmistetaan vertailukelpoisuus
                        muualla olevien samankaltaisten interventioiden
                        kanssa

Seuranta- ja
arviointisuunnittelu — WHO:n digitaalisten terveydenhuollon
                        interventioiden seuranta- ja arviointi-
                        ohjeistuksen noudattaminen, kattaen
                        tutkimusasetelman, tulosten valinnan ja
                        tietojen laadun

Laajennusvalmiuden
arviointi            — pohjatyön, kumppanuuksien, taloudellisen
                        kestävyyden, teknisen arkkitehtuurin ja
                        operatiivisen kapasiteetin arviointi
                        WHO:n/ITU:n kanssa yhdenmukaisia
                        laajennusarvioinnin työkalupakkeja vasten

Tasa-arvo- ja
turvallisuustarkastus — nimenomainen, portinvartijana toimiva
                        arviointi siitä, voisiko interventio
                        pahentaa pääsyn tai tulosten eriarvoisuutta
                        tai tuoda kliinisen tai tietosuojaan liittyvän
                        turvallisuusriskin, ennen kuin laajentaminen
                        etenee

Käytännön esimerkki

Terveysministeriö suunnittelee äitiysterveydenhuollon tekstiviestimuistutuspalvelun laajentamista yhden alueen pilotista kansalliseen käyttöönottoon. Soveltamalla WHO:n luokitusohjeistusta interventio luokitellaan selkeästi asiakkaalle suunnatuksi, kohdennetun viestinnän digitaalisen terveydenhuollon interventioksi, mikä mahdollistaa vertailun muualla arvioituihin samankaltaisiin interventioihin sen sijaan, että sitä arvioitaisiin täysin uutena. Seuranta- ja arviointisuunnitelma laaditaan WHO:n ohjeistuksen mukaan seuraamaan sekä tavoittavuutta että kliinistä tulosta, ei pelkästään tulosta. Laajennusvalmiuden arviointi tunnistaa, että pilottialueen matkapuhelinverkon luotettavuus on merkittävästi kansallista keskiarvoa korkeampi, mikä tarkoittaa, että tasa-arvo- ja turvallisuustarkastus merkitsee olennaisen riskin: kansallinen laajentaminen ilman maaseudun verkkokattavuuden arviointia ensin voisi keskittää hyödyn jo paremmin yhteydessä oleville, varakkaammille alueille, mikä laajentaisi sen sijaan, että kaventaisi, olemassa olevaa äitiysterveyden tasa-arvokuilua. Tämä löydös — joka tuotiin esiin nimenomaan siksi, että tasa-arvoa käsiteltiin portinvartijakriteerinä eikä jälkikäteisenä lisänä — saa ministeriön porrastamaan käyttöönoton verkkokattavuusluokittain sen sijaan, että laajennettaisiin tasaisesti.

Tietolähteet ja varaukset

WHO:n ohjeistusasiakirjat ovat julkisesti julkaistuja ja vapaasti saatavilla, mutta niiden soveltaminen edellyttää paikallista tietoa, jota WHO ei itse tarjoa — käyttöönottomaan tai -alueeseen liittyvää yhteys- ja digitaalisen lukutaidon tietoa, paikallista terveydenhuoltojärjestelmän kapasiteettitietoa ja paikallisia tulostietoja — mikä tarkoittaa, että viitekehys tarjoaa arvioinnin rakenteen, ei itse tietoja. Koska WHO:n ohjeistus on tarkoituksella riittävän yleinen soveltuakseen hyvin erilaisiin kansallisiin konteksteihin, sen hyvä soveltaminen edellyttää aitoa paikallista asiantuntemusta ja tietoa, jotta vältetään yleinen, rastitustyylinen arviointi, joka ohittaa maakohtaisen riskin; ilman paikallista terveydenhuoltojärjestelmä- ja tasa-arvotietoa tehty WHO:n ohjeistukseen perustuva arviointi tuskin tuo esiin riskejä, jotka sen on tarkoitus havaita.

Sudenkuopat

• Pelkän luokittelun pitäminen arviointina: intervention tyypin oikea luokittelu on vertailun lähtökohta, ei itsessään arviointi intervention turvallisuudesta, vaikuttavuudesta tai laajennusvalmiudesta.
• Tasa-arvoarvioinnin käsittely viimeisenä lisänä portinvartijan sijaan: WHO:n kehystys käsittelee tasa-arvoriskiä syynä hidastaa tai suunnitella uudelleen käyttöönottoa, ei alaviitteenä, joka raportoidaan laajentamisen jo tapahduttua; sen arvioiminen vasta jälkikäteen kumoaa sen tarkoituksen.
• Viitekehyksen soveltaminen ilman paikallista kontekstitietoa: WHO:n ohjeistus on tarkoituksella yleinen; ilman paikallista yhteys-, lukutaito- ja terveydenhuoltojärjestelmän kapasiteettitietoa sitä vasten tehty arviointi muuttuu yleiseksi tarkistuslistaharjoitukseksi eikä aidoksi riskinarvioinniksi.
• Sen olettaminen, että WHO:n ohjeistuksen mukaisuus korvaa kansallisen sääntely- tai eettisen arvioinnin: WHO:n ohjeistus ohjaa ja jäsentää arviointia mutta ei korvaa maan omia vaadittuja sääntely-, tietosuoja- tai eettisiä hyväksyntäprosesseja.

Lähteet

• Maailman terveysjärjestö, Classification of Digital Health Interventions v1.0
• Maailman terveysjärjestö, "Monitoring and Evaluating Digital Health Interventions: A practical guide to conducting research and assessment"
• Maailman terveysjärjestö, ITU ja kumppanit, mHealth Assessment and Planning for Scale (MAPS) Toolkit
• Maailman terveysjärjestö, "WHO guideline: recommendations on digital interventions for health system strengthening"

Katso myös: digitaalisen saavutettavuuden aste ja digitaalisen lukutaidon aste, kaksi tämän kirjan mittaria, jotka vastaavat läheisimmin tasa-arvoulottuvuutta, jota WHO:n ohjeistus käsittelee portinvartijakysymyksenä.